Kohti 2030-lukua: oivalluksia julkishallinnon muotoilun tulevaisuusprosessista

Anni Leppanen
11 min readJan 1, 2025

--

Kymmenen vuotta sitten muotoilu oli “se uusi juttu” julkishallinnossa. Muotoilun odotettiin tuovan hallintoon asiakaslähtöisyyttä ja uusia keinoja innovoida. Samaan aikaan julkishallinnon organisaatioissa käynnistettiin digitalisaatiota, jonka tarkoituksena on ollut uudistaa niin julkiset palvelut kuin organisaatiotkin.

Muotoilun alkuhuuma on ohi. Viime vuosina julkishallinnon muotoilijoiden määrä ja investoinnit muotoiluun ovat kasvaneet moninkertaisiksi alkuvuosista. Myös muotoilun maturiteetti on kasvanut. Toisaalta tilanne on hyvin erilainen eri organisaatioissa ja hallinnonaloilla.

Muotoilusta on tullut kaikkien juttu. Yhä useampi kollegoistamme julkishallinnossa on käynyt palvelumuotoilukoulutuksen tai ollut mukana palvelumuotoiluprojektissa. Muotoilun menetelmiä ja ajattelutapoja on omaksuttu osaksi muiden ammattiryhmien toimintaa.

Elämme polykriisin aikaa, jossa yhteenkietoutuneet systeemiset ja kompleksiset talouden, turvallisuuden, hyvinvoinnin, politiikan ja kestävyyden haasteet ja ilmiöt tekevät toimintaympäristöstämme entistä epävarmemman. Teknologian kehitys on kiihtynyt edelleen, mutta samaan aikaan sen tuomia tuottavuusvaikutuksia ei ole vielä saatu täysin kokea. 1800-luvulla syntyneet valinnat, jotka loivat nykyiset hallinnon rakenteet, eivät enää tue 2030-lukua kohti siirtyvää yhteiskuntaamme. Organisaatiot ovat jatkuvan murroksen keskellä.

Mitä näemme? Polykriisi, muutosvauhti, uudet teknologiat, muotoilun volyymi, maturiteetti ja kritiikki.

Käynnistimme lähes vuosi sitten tulevaisuusprosessin Julkis-muotoilijat yhteisössä, eli julkishallinnon muotoiluverkostossa. Tulevaisuusprosessin tarkoituksena oli ymmärtää ympärillä tapahtuvia muutoksia ja pohtia alamme tulevaisuutta. Opimme prosessin aikana 3 tärkeää asiaa:

  1. On aika kriittisesti tarkastella ja uudelleenarvioida, miten muotoilu tuottaa vaikuttavuutta julkishallinnossa.
  2. Muotoilun ja muotoilijoiden rooli julkishallinnossa on muutoksessa.
  3. Muotoilijoiden tulee harjoitella tulevaisuuskestävyyttä.

Tulevaisuusprosessin aikana opimme paljon myös tulevaisuusajattelusta.

Asenteemme, arvomme, olettamuksemme ja toiveemme vaikuttavat siihen, millainen suhteemme on tulevaisuuksiin: miten näemme tulevaisuuden ja, millainen jokaisen meidän rooli on tulevaisuuksien tekemisessä. Opimme myös, että tulevaisuus ei vain tapahdu meille, vaan voimme vaikuttaa siihen. Mielikuvituksemme ja luovuutemme auttavat meitä kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuksia. Muotoilu antaa meille erityisiä keinoja konkretisoida ja kokemuksellistaa tulevaisuuksia ja tuoda osallisuus tulevaisuustyön keskiöön. Opimme myös, että voimme rakentaa polkuja toivottuun tulevaisuuteen. Yhteiset tekomme ja päätöksemme tässä hetkessä vaikuttavat tulevaisuuteen.

Suunnittelimme tulevaisuusprosessiimme 6 vaihetta:

  1. Heikot signaalit — mitä muutoksen siemeniä huomaamme?
  2. Delfoi — Mitä muotoilijat ajattelevat ja kokevat?
  3. Muutosajurit ja megatrendit — Miksi muutokset tapahtuvat?
  4. Skenaariot — Miltä tulevaisuus voisi näyttää?
  5. Visio — Miltä toivottu tulevaisuus näyttää?
  6. Tiekartta — Mitä toimia ja millainen siirtymä tarvitaan?

Työskentelymme huipentui kevään Tulevaisuusseminaariin. Siihen mennessä olimme ehtineet kokeilla monia erilaisia menetelmiä ja prosessiin oli osallistunut iso joukko yhteisömme jäseniä ja muita alan asiantuntijoita.

Tulevaisuusprosessin menetelmiä (Tulevaisuusseminaari 22.5.2024)
Tulevaisuusprosessin numeroita (Tulevaisuusseminaari 22.5.2024)

Oivalluksia tulevaisuusprosessista

Tulevaisuusseminaarissa esittelin keskeisiä oivalluksia tulevaisuusprosessistamme.

  1. Nykyisen palvelumuotoilun mallin vaikuttavuus ontuu.
  2. Muotoilu on demokratisoitunut ja integroitunut julkishallinnon organisaatioihin.
  3. Käyttäjien tarpeet ja systeemiset haasteet ylittävät organisaatioiden ja sektorien rajoja.
  4. Muotoilijoiden tulee harjoitella tulevaisuuskestävyyttä.

Nykyinen palvelumuotoilun malli

Nykyisen palvelumuotoilumallin vaikuttavuuden osa-alueita: rakenne, muutos, tavoite, organisoituminen

Perinteinen “pamutus” eli projektipohjainen tuplatimantti on tyyppillinen rakenne julkishallinnon muotoilussa. Nykyiset rahoitusrakenteet ohjaavat vahvasti tällaiseen projektiluonteiseen työhön. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla hankittiin 130 palvelumuotoiluprojektia vuonna 2021. Projektimuotoisuutta saatetaan suosia myös, koska se ei vaadi sitoutumista, ja voidaan vastata väliaikaiseen tarpeeseen. Projektit lupaavat tuoreita ideoita. Samalla projektien vaikuttavuus jää usein kapeaksi. Projektit on myös helppo lopettaa tai leikata säästökuurin aikoina.

Muotoilulla ei ole selkeää roolia jatkuvassa kehittämisessä ja asiakaskokemuksen johtamisessa. Mitä tapahtuu palvelumuotoiluprojektin jälkeen? Millainen rooli palvelumuotoilulla ja muotoilijoilla voisi olla jatkuvan kehittämisen vaiheessa, projektien jälkeen? Miten muotoilu voisi vaikuttaa palveluihin ja johtamiseen myös konseptoinnin tai projektien jälkeen? Kuka organisaatiossa johtaa asiakaskokemusta ja, mikä on muotoilun rooli siinä?

Muotoilu ei edelleenkään usein toimi strategisella tasolla. Arki ja mahdollisuudet vaikuttaa eroavat merkittävästi kahden ryhmän välillä: innovaatiotiimit tai strategiset muotoilijat ja toisaalta muotoilun “perusduunarit”, jotka toimivat organisaation syövereissä peruspalvelujen ja sisäisen organisaatiotransformaation parissa. Palvelujen uudistaminen ja inkrementaali muutos ei riitä, kun tarvitaan radikaalia muutosta strategisella tasolla ja julkishallinnon organisaation ydinrakenteissa. On eri asia muotoilla merkityksellisiä palvelukokemuksia, kuin julkishallinnon roolia ihmisten elämässä tai hyvinvointipalvelujen tulevaisuutta 2040-luvulla. Julkishallinnon kuilu politiikkatoimien (policy), strategisen tason ja palvelujen kehittämisen ja tuotannon välillä on kriittinen.

Nykymallissa keskiössä ovat konsultit. Vaikka palvelumuotoilun työntekijöiden määrä on kasvanut julkishallinnossa, heidän roolinsa on usein kapea. Monissa organisaatioissa sisäisen muotoilijan tehtävänä on neuvoa muita hankkimaan konsultteja palvelumuotoilemaan, tai ohjata konsultteja ja toimia projektinhallinnassa.

Nykymalli ei tue riittävästi avoimuutta, oppimista ja jakamista konsulttien välillä ja konsulteilta hallintoon. Samalla ulkoistamme empatian konsulteille, kun he tuottavat asiakastutkimuksen. Aivovuoto konsulttiprojektin jälkeen on merkittävä haitta julkishallinnolle. Palvelumuotoilun hankinnasta tai ulkoistamisesta on kenties tullut niin helppoa, että sen oppiminen ja tekeminen itse tuntuu turhalta. Jatkossa on tärkeää löytää oikeanlainen tasapaino konsulttien ja sisäisen osaamisen välillä.

Pahimmillaan muotoilu voi olla viherpesua tai huulipunaa sioille. (…) Projektit luovat valtaa konsulteille. He johtavat prosessia, mutta julkishallinnolla ei ole omistajuutta, vain riippuvuutta konsulteista. Pahimmassa tapauksessa hankintaverkostot sementoivat vääriä ratkaisuja. Jos muotoilu olisi strateginen kyvykkyys organisaatioille, sitä ei voisi ulkoistaa konsulteille. — Prof Marco Steinberg, haastattelussa 1/2024

Muotoilu demokratisoituu ja integroituu julkishallinnon organisaatioihin

Muotoilu demokratisoituu ja integroituu julkishallinnon organisaatioihin

Muotoilu on normalisoitunut, se ei ole enää uutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muotoilu on demokratisoitumassa. Yhä useampi kollegoistamme on käynyt palvelumuotoilun lyhytkurssin tai jopa tutkinnon. Pitäisikö muotoilusta päästää irti ja antaa se kaikille?

Muotoilusta tulee jollakin tapaa yleistaito ja kaikkien ajattelutapa, eikä se ole enää pelkästään ammattimuotoilijoiden yksinoikeus. Toisaalta tämä vaatii muotoilijoilta muutosta, kenties erikoistumista ja oman roolin kirkastamista uudessa tilanteessa.

Osa muotoilijoista julkishallinnossa erikoistuu entistä syvemmin substanssiin, esimerkiksi soteen tai liikenteeseen. Yleispalvelumuotoilun rooleja voi olla jatkossa vähemmän. Tekoälyn merkitys manuaalisen palvelumuotoilutyön tehostajana voi myös kannustaa erikoistumiseen.

Muotoilun hähmäisyyskerroin lisääntyy, kun muotoilun alalle syntyy jatkuvasti uusia suuntauksia. “Mitä on muotoilu?” on entisestään vaikeampi kysymys, kun on erikseen oikeusmuotoilu, tulevaisuusmuotoilu, siirtymämuotoilu, strateginen muotoilu jne. Toisaalta tämä tarjoaa muotoilijoille mahdollisuuden erikoistua tiettyyn muotoilun suuntaukseen.

Voiko kuka tahansa olla palvelumuotoilija, jos sen demokratisointi jatkuu? Demokratisoituminen tuo tullessaan huolen muotoilun laadusta ja ammattimaisen muotoiluosaamisen roolista. Muotoilua voi opiskella Suomessa 16 eri tutkinto-ohjelmassa ja lukuisissa pienkoulutuksissa ja kursseilla. Muotoilulla tai julkishallinnon muotoilulla ei ole ammattimääritelmää, standardeja tai pätevöitymistä. Jatkossa tarvitaan lisää vuoropuhelua korkeakoulujen ja julkishallinnon välillä siitä, millaisesta ammattitaidosta julkishallinnon muotoilussa on kyse.

Muotoilijoiden työmarkkina on muuttunut ja roolit julkishallinnossa ovat kaventuneet alkuvuosista. Ensimmäiset muotoilijat palkattiin laajoihin muutosagenttimaisiin rooleihin julkishallinnossa. Näillä rooleilla oli usein laajat mandaatit ja suuren transformaation odotus. Nykyisin muotoilijoiden rekryilmoituksissa on jo määritelty paljon tarkempi rooli ja hiekkalaatikon rajat. Työmarkkina on ollut jo useamman vuoden ylikuumentunut, eli koulutuksista valmistuu ja alalle siirtyy enemmän osaajia kuin julkishallintoon on syntynyt muotoilijoidelle työpaikkoja. Samaan aikaan urapolut muotoilijoille eivät ole juurikaan kehittyneet. Kokeneille ei siis välttämättä ole tarjolla seuraavia mahdollisuuksia. Muotoilijan rekrytoinneissa julkishallinnossa on valtava määrä hakijoita. Hakemuksissa näkyy erityisesti juniorit, joilla on usein epärealistisia odotuksia julkishallinnon muotoilusta. Etenkin ymmärrys sisäisen muotoilijan todellisesta roolista ja oman työn vaikutusmahdollisuuksien laajuudesta tai julkishallinnon muutoksesta on vähäistä.

Organisaatiomuotoilu on julkishallinnon muotoilijan perusarkea. Yhä useampi muotoilija on nykyisin keskittynyt sisäisten haasteiden ratkaisemiseen ja toimii ikäänkuin “sveitsiläisenä linkkarina”, joka ratkoo kollegojen ongelmia eri puolilla organisaatiota. Muotoilija pystyy monitaitoisena hyppäämään selvittäjän rooliin, kun sisäiset systeemit ovat rikki, kehittämisen tukea ei muuten löydy, tavoitteet ovat epäselvät tai jos eri osapuolten välille tarvitaan dialogia. Julkishallinnossa ei välttämättä osata tunnistaa tällaisen tukiroolin arvoa ja tunnustus työstä menee muille perinteisimmille osaajille tai johdolle. Muotoilun arvoa on vaikea eritellä.

Julkishallinnon organisaatiot ovat 1800-luvun valintoja ja tarve uudistumiselle on mittava. Organisaatioiden rakenteet ja johtamismallit kaipaavat kipeasti muutosta vastaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden haasteisiin. Julkishallinnon tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi tarvitaan nimenomaan ihmisten luovuutta ja koko henkilöstön mukaan ottamista ja yhdessäohjautuvuutta, hierarkioiden vähentämistä. Muotoilu edustaa työskentely- ja johtamismalleja, jotka ovat usein vastakkainasettelussa perinteisten organisaatiomallien kanssa.

Sisäiset palvelumuotoilukoulutukset ovat olleet suosittuja edelleen. Joissakin organisaatioissa jo sadat työntekijät ovat käyneet läpi tällaisen sisäisen koulutuksen. Muotoilukyvykkyyksien rakentaminen onkin ollut monen julkishallinnon muotoilijan roolin ytimessä viimeiset 10 vuotta. Muotoilun rooli ja vaikuttavuus kuitenkin kapenee, jos se pääsee vaikuttamaan vain kyvykkyyksiin eikä tuloksia näy valmiiden palvelujen tai politiikkatoimien muodossa.

Muotoilijoiden ei tulisi keskittyä vain kyvykkyyksien rakentamiseen “julkishallinnon henkilöstön palvelumuotoilukouluttajana”, vaan muotoilun vaikuttavuuden tulisi näkyä tuotannossa olevissa palveluissa ja käytössä olevissa politiikkatoimissa. — Aalto yliopiston professorit, keväällä 2024

Käyttäjien tarpeet ja systeemiset haasteet ylittävät organisaatioiden ja sektorien rajoja

Systeemisyys syvenee: Käyttäjien tarpeet ylittävät organisaatiorajat, ylimmän johdon visio, verkostomainen työ, systeemiset haasteet

Käyttäjien tarpeet eivät noudata julkishallinnon organisaatioiden sisäisiä tai ulkoisia rajoja, vaan palvelupolut muodostuvat asiakkaan näkökulmasta useimmiten ekosysteemiseksi kokonaisuudeksi. Hoitaakseen jonkin asiansa tai täyttääkseen tarpeensa, julkishallinnon asiakas tarvitsee useamman toimijan palveluja. Asiakkaan tukena on usein myös erilaisia epävirallisia yhteisöllisiä kanavia, kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen toimijoita, sekä erilaisia yrityksiä. Organisaatiot pitävät tiukasti kiinni omasta (viranomaisvelvoitteen määrittelemästä) vastuurajastaan. Tämä johtaa usein häiriökysyntään, kun asiakas ei saa hoidettua kokonaisia tarpeitaan. Palvelumuotoilija katsoo aina asiakkaan kokemusta kokonaisuutena, mutta työssä ei vielä nykyisin ole usein mahdollisuutta aidosti tutkia ja suunnitella ekosysteemikulmia.

2030-luvulla ei enää muotoilla yksittäisten virastojen palveluja.

— kaksi valtion ylintä johtajaa haastattelussa keväällä 2024.

Jatkossa ei enää muotoilla yksittäisen virastojen palveluja totesivat kaksi valtion ylempään johtoon kuuluvaa tulevaisuusprosessin haastattelussa. Tämä ajatus kertoo ylimmän johdon visiosta ja sitoutumisesta ekosysteemiseen julkishallintoon, jossa toimijoiden väliset siilot eivät enää toimi tuottavuus- ja vaikuttavuustavoitteiden näkökulmasta. Kansallinen digistrategia eli digikompassi on sitouttanut Suomea rakentamaan merkittävän määrä elämäntapahtumiin pohjautuvia ekosysteemejä vuosikymmenen loppuun mennessä. Muotoilijoilla on keskeinen rooli näiden ekosysteemien synnyttämisessä: asiakasymmärryksessä, sidosryhmien fasilitoinnissa, ekosysteemin suunnittelussa ja toimintamallien kehittämisessä.

Verkostomainen työ julkishallinnon muotoilussa on kasvussa. Yhä useammassa julkishallinnon organisaatioissa on nykyisin oma sisäinen palvelumuotoiluverkosto, aiheesta kiinnostuneille ja aiheeseen perehtyneille. Riittääkö kuitenkaan se, että yksittäisten organisaatioiden sisällä jaetaan tietoa, vertaistukea ja tehdään yhteisiä kokeiluja? Julkis-muotoilijat on toiminut koko julkishallinnon vertaisyhteisönä 7 vuotta, mutta se on epävirallinen toimija, jolla ei ole minkäänlaista virallista asemaa tai rahoitusta. Suomessa ei siis ole verkostoa tai verkostomaista keskitettyä toimijaa, jonka avulla muotoilijat voisivat organisaatiorajat ylittäen systemaattisesti kehittää taitoja, jakaa oppeja, tehdä kokeiluja ja rakentaa yhteisiä ratkaisuja.

Yhteiskunnan haasteet ovat entistä systeemisempiä luonteeltaan. Julkishallinnon muotoilu on viime vuosina keskittynyt erityisesti digitalisaatioon ja palvelujen uudistamiseen. Yhteiskunnan ilmiöiden ja kompleksisten haasteiden systeemisyys haastaa perinteisen palvelumuotoilun ja organisoitumistavan mallin. Julkishallinnon organisaatiot kohtaavat entistä yhteennivoutuneempia ongelmakeriä, joille ei löydy yksinkertaisia ratkaisuja, eikä niitä omista yksin mikään organisaatio. Polykriisin ulottuvuudet vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa kaikkien julkishallinnon muotoilijoiden työhön. Kestävyyden, ilmastonmuutoksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat tulevat korostumaan ja integroitumaan julkishallinnon muotoilijoiden työhön entistä enemmän.

If you cannot see the system, you cannot redesign it.(…)And we need to radically reimage what the system would look like in the future. — Christian Bason, haastattelu 1/2024

Systeemisyyden vastuullisuus?

Systeemisyyden vastuullisuus: kokemustiedon rooli, uudet osaamiset ja näkökulmat, inhimillinen tekoäly, määritelmien ravistelu.

Aito osallisuus vaatii vielä ponnisteluja. Julkishallinnon muotoilijoiden missiona on ollut tukea kansalaisten ja kaupunkilaisten osallisuutta päätöksenteossa, palvelukehittämisessä ja kokemuksena osana yhteiskuntaa. Perinteinen palvelumuotoilun malli ei kuitenkaan ole tuonut osallisuuden tavoitteita riittävälle tasolle. Muotoilijat eivät ole laajemmassa mittakaavassa pystyneet varmistamaan, että kaikkein lähimpänä haasteita olevat tai kaikkein herkimmässä tilanteessa olevat ihmisryhmät olisivat päässeet osallistumaan. Kokemustiedon rooli tiedolla johtamisen aikakaudella ei ole vielä löytänyt asemaa datatieteiden ja tilastojen rinnalla. Näissä riittää siis haastetta muotoilijoille myös tulevina vuosina.

Inkluusion syveneminen vaatii muotoilijoilta osaamisen kehittämistä uusista aiheista, kuten trauma-informoidusta muotoilusta, DEI-käytännöistä (Diversity, equity, inclusion) ja muotoilun dekolonialisaatiosta. Näihin aiheisiin perehtyminen riittävällä tai syventävällä tasolla on tärkeää lisäkoulutusta kaikille koulut päättäneille muotoilijoille. Ihmiskeskeisyyden rinnalle nousee myös muut näkökulmat, kuten planeettakeskeisyys, ei-ihmis-sidosryhmät ja monilajisuus. Julkishallinnon asiakaslähtöisyys on liian yksilökeskeinen tavoite tulevaisuuden tarpeisiin. Muotoilijoilla on keskeinen rooli tuoda nämäkin näkökulmat julkishallinnon organisaatioihin ja strategisen tason päätöksentekoon.

Tekoälyn tulisi olla inhimillinen kysymys: mikä on teknologian rooli elämässämme? Miten me ihmiset suunnittelemme merkityksellisiä ratkaisuja yhdessä teknologian kanssa? Miten ihmiset ja muut elävät olennot otetaan mukaan teknologian kehityksen yhtälöön? Christian Bason, haastattelussa 2/2024

Tekoäly muuttaa muotoilua, mutta suurempi kysymys muotoilulle on, miten tekoälyn roolin tulisi olla inhimillisestä, yhteiskunnallisesta ja planetaarisesta näkökulmasta.

Uudelleenmäärittely ja merkitysten laajentaminen on tärkeää tulevaisuudelle. Vanhojen olettamusten tai perinteisesti määriteltyjen käsitteiden tulee muuttua ajassa, ja muotoilulla on tässä roolinsa. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ja vanhojen rakenteiden ravistelu on tärkeää, jotta julkishallinto pääsee lähemmäs tavoitteitaan ja vaikuttavuus yhteiskunnan haasteisiin syvenee.

Tuottavuuden määritelmään tulee saada mukaan aineeton arvo. Näemme jo nyt, miten kestävyyden laajentaminen vastuullisuuteen, turvallisuuteen ja demokratiaan on vienyt meitä eteenpäin. — työpajaosallistuja ja Julkis-muotoilijat jäsen keväällä 2024

Tulevaisuuskestävyyttä ja villiä luovuutta!

Muotoilijoilla on tulevaisuudessakin tärkeä rooli julkishallinnossa, mutta on aika myös henkilökohtaiselle murrokselle — jokainen meistä tarvitsee lisää tulevaisuuskestävyyttä ja meidän on aika palata villiin ja luovaan ytimeemme.

Tulevaisuuskestävyyden osa-alueet (Tulevaisuusseminaari 22.5.2024). Kuva: Anni Leppänen

Sisäinen resilienssi

Yhä useampi muotoilija on uupunut työssään. Jatkuva muutoksen ajaminen, sinnittely ja oman paikan etsiminen tai muotoilun arvon todistaminen vie voimia, etenkin kun tukirakenteita on kovin vähän. Muotoilijan tulevaisuuskestävyyteen liittyy oma sisäinen hyvinvointi ja tasapaino. Reflektion taidot ja tietoisen läsnäolon harjoitukset auttavat muutosten aallokossa ja vastoinkäymisissä. Käsillä tekeminen on osa muotoilijan ammattia, mutta usein se saattaa kadota päivittäisestä työstä julkishallinnossa ja digitaalisessa työelämässä. Käsillä tekeminen, kehollisuus ja muodon antaminen maadoittaa muotoilijan ja auttaa navigoimaan kompleksisuutta. Tanssi, rakenna legoja, puutarhuroi, kirjoita luovasti, laula ja kokkaa — tasapainoksi kaikelle muulle.

Yhteisöllisyys — tai englanniksi “relational agency”

Millainen toimijuus sinulla on ja miten luot vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä? Miten luot yhteyksiä muihin? Yksilökeskeisyys ja työminän irrottaminen muusta elämästä voi johtaa helposti ahdistukseen ja ylikuormittumiseen. Muotoilijan tärkeitä voimavaroja ovat tunteet, yhteydet muihin ja empatia. Julkishallinnon muotoilun erityispiirteenä on vahva yhteiskunnallinen ja sosiaalinen missio — muotoilija tekee parhaansa saadakseen aikaan muutosta ja luodakseen parempia lopputuloksia asiakkaille, kansalaisille, yhteisöille. Yhteisöllisyys tukee näissä tavoitteissa. Jatkossa muotoilijan henkilökohtainen, ammatillinen ja poliittinen/aktivistinen raja on entistä häilyvämpi. Yhteisöt ja muiden kanssa toimiminen, vapaaehtoisuus, verkostot ja yhteenkuuluminen auttaa muotoilijaa pysymään raiteillaan, kantamaan vastuuta ja saamaan aikaan heijastusvaikutuksia.

Nöyryys ja rajallisuus

Muotoilu voi tuntua usein ratkaisulta lähes kaikkeen. Toisaalta on helppoa kiireisessä arjessa vain toistaa hyväksi havaittua kaavaa, sen kummemmin uudistumatta. Muotoiluun kuuluu kuitenkin keskeisesti jatkuvan reflektion taito — reflektointi työskentelyn aikana, sen jälkeen, sen ulkopuolella ja kohti tulevaa (Cowan, 1998 ja Schön, 1983). Reflektio auttaa muotoilua pysymään nöyränä ja avoimena tarkastelemaan työn tavoitteita, tapoja ja tuloksia. Jatkuvan muutoksen keskellä tarvitaan jatkuvaa oppimista ja pois-oppimista. Muotoilun ja muotoilijan on syytä tuntea tarkemmin omat rajansa. Eettisyys, vastuullisuus, tietoisuus valta-asetelmista ja asemoinnista tulee jatkossa olla tärkeämmässä roolissa muotoilijan ammattitaidossa.

Villi luovuus

Muotoilun alkuvuosina julkishallinnossa kokeiltiin paljon luovia menetelmiä, kollegamme olivat innoissaan rohkeimmistakin ideoistamme. Muotoiluun heittäydyttiin mukaan pelottomammin. Vuosien saatossa julkishallinnon muotoilija on kuitenkin helposti huomannut kangistuvansa ja piilottavansa villin luovuutensa. Julkishallinnon perinteinen organisaatiokulttuuri helposti tukahduttaa villin, luovan ja erilaisen. Luovuudesta on myös vaikea puhua, kun muiden fokus on erilaisessa sanastossa — tuottavuudessa tai kovissa faktoissa.

Emmekö käytä sanaa luovuus, koska se on liian pelottavaa (julkishallinnon) organisaatioille kuulla? (…) Muotoilun tuominen julkishallintoon on ottanut osan sen villistä luovuudesta pois. Riskinä tässä on se, että kaikesta tulee hyvin inkrementaalista. — Christan Bason, haastattelussa 1/2024

Nykypäivän organisaatioissa, niin julkisella kuin yksityiselläkin, on edelleen pelon, psykologisen turvattomuuden, kontrollin ja johtamisongelmien piirteitä. Villin luovuuden ei ole helppo asua tällaisilla alustoilla, mutta on silti entistä tärkeämpää, että muotoilijat sinnikkäästi tuovat jokapäivän julkishallintoon myös villiä luovuutta.

Julkis-muotoilijat yhteisö lähti käyntiin vuoden 2017 GovJam-tapahtumasta, jonka järjestäminen piti olla “vain hauska juttu, ei niinkään osa ydintoimintaa” silloisessa D9-muotoilutiimissä. Ajattelutapa, että kaikki muotoilijan toiminta tulisi olla lähtöisin johdon, strategian ja palvelutoiminnan tarpeista on rajallinen. Jos “hauska juttu” voi johtaa valtavaan monivuotiseen vapaaehtoispohjaiseen yhteisöön, joka vie koko julkishallinnon toimintaa parempaan suuntaan, silloin se on tärkeää.

Kokemukselliset tulevaisuudet

Muotoilijoilla on erityinen rooli tulevaisuuksien kuvittelussa ja kokemuksellistamisessa. Tulevaisuusvisiot jäävät usein etäisiksi, jos niistä puuttuu kokemuksellinen muoto. Muotoilija voi auttaa antamaan tulevaisuuskuville ja vaihtoehdoille kehollisia, tilallisia, esineellisiä, visuaalisia, auditiivisia ja muita kokemuksellisia muotoja.

Muotoilijoilla on kyky kyseenalaistaa ja haastaa olettamuksia ja avartaa näkemyksiämme ongelmista ja mahdollisuuksista. Abstraktien asioiden muuttaminen konkreettiseksi — miten tuomme eloon uusia tulevaisuuksia käsin kosketeltavalla tavalla, konkreettisesti ja ihmisille kokemuksellistaen. — Christian Bason, haastattelu 1/2024

Muotoilijoiden on tärkeää käyttää keinoja pysyä optimistisena tulevaisuutta kohtaan, sillä on osa ammattitaitoamme tunnistaa mahdollisuuksia ja edistää toivottuja tulevaisuuksia yhdessä muiden kanssa. Tulevaisuuksien kokemuksellistaminen on myös vaikuttava työkalu auttaa ympärillä olevia ymmärtämää erilaisten vaihtoehtojen riskit, olettamukset tai yllättävät seuraukset.

Tulevaisuusprosessi eteni näiden oivalluksien jälkeen vielä tulevaisuuskolmio-harjoitukseen ja vision periaatteiden hahmotteluun. Näistä lisää seuraavassa artikkelissa.

Referenssit

Cowan, John. (1998). On Becoming an Innovative University Teacher: Reflection in Action. Open University Press.

Schön, DA. (1983). The Reflective Practitioner: How professionals Think in Action. Basic Books, New York.

Kirjoittaja

Anni Leppänen on Julkis-muotoilijat yhteisön eli julkishallinnon muotoilijoiden vertaisyhteisön perustaja ja toimi yhteisön puheenjohtajana vuosina 2017–2024. Anni käynnisti yhteisön Tulevaisuusprosessin marraskuussa 2023. Tämän artikkelin taustamateriaali on kerätty pitkälti ajanjaksona 11/2023–08/2024. Artikkelin sisältöä on esitelty Annin puheenvuoroissa Tulevaisuusseminaarissa 22.5.2024 sekä valtion Asiakkuuverkoston tilaisuudessa 13.9.2024.

Kiitos

Johanna Vahtola ja Laura Saksala artikkelin sparraamisesta. Sekä kaikki kahdeksan tulevaisuuskoordinaattoria ja Julkis-muotoilijat yhteisön jäsenet, jotka osallistuivat tulevaisuusprosessiin.

--

--

Anni Leppanen
Anni Leppanen

Written by Anni Leppanen

Strategic designer, change agent and specialist in sustainability transitions, digital transformation, government and experiments.

No responses yet